tiistai 30. lokakuuta 2012

Kerran kuussa esiintyvä ilmiö


Treenit ei maistu. Ruoka maistuu. Mikään ei sovi. Nukkuminen sopii. Eniten vituttaa kaikki. Kaikki. Ja ei, minulla ei ole PMS oireita.

Tai no. Nyt on jo kuukautisten tuoma vitutus. En oikeasti edes muistanut mitä se on, kun niin pitkään olen saanut olla ilman "tätä herkkua" koska käytän keltahormoonipillereitä. Mutta nyt kaiken tämän muun syysmasennus-kauden keskelle tuli vielä tämäkin vaiva. Ei ole todellista. Joka paikkaa särkee, mikään ei huvita. Ruoka maistuisi, mutta sitten iskee morkkis. Ei hyvä yhtään.

Tänään pitäisi mennä ostamaan uudet farkut rikkinäisten tilalle ja vitsi tätä turvotusta. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Iltalukemista

Kävimme ilta-ajelulla kavereiden luona, jossa kaverin mies vaihtoi autoon talvinakit alle. Sillä aikaa, kun mies ahersi, niin ne naiset ja kaksi pientä miehen alkua nautimme jätskiä ja iltateetä.

Kaverini on PT ja hänen kirjahyllystään mukaani lähti iltalukemiseksi tämä. Ovelta vielä kuului, että kaikkea et sit ala kokeilemaan... Hmm, hän tietää selvästi minkälainen olen, kun innostun ;)



Voimaharjoittelu & kehonmuokkaus
Tekijät: Dorling Kindersley (kust.)
"Tämä mittava teos kattaa kaiken oleellisen voimaharjoittelusta: perusteet, liikkuvuus- ja venyttelyharjoitukset, lihasryhmäkohtaiset harjoitukset, harjoitusohjelmat, vammojen ennaltaehkäisyn jne. Monipuolinen kirja antaa myös vahvan perustan tehokkaaseen kehonmuokkaukseen."




tiistai 23. lokakuuta 2012

Treeniä, treeniä, treeniä

Kovin on rouva ollut MUKA kiireinen ettei tännekään ole ehtinyt.

Oon panostanut treeneihin, mutta syöminen on vielä ihan mitä sattuu. Huomaan itse, että syön kun vituttaa ja syön kun on kiva olla, joten nyt siihen on saatava tolkku. Kaverin tekemä ruokavalio valmistui ja huomisesta eteenpäin elämässäni puskee uudet tuulet. Pakko, sillä alkaa oikein oksettaa katsoa miten turvoksissa vatsa on kaikesta hiilareiden mättämisestä.


Pipo päähän ja treenaamaan tosissaan. Ei auta selittelyt eikä itkut. Nyt pannaan läskin lihomiselle loppu. Ja joo, tosi rumasti sanottu, mutta eipä oo ketään muutakaan kuka potkisi persauksille kuin minä itse. Itseni pahin vihollinen.

Treenaamisen ohella olen myös tehnyt paljon ripsipidennyksiä ja asiakkaat olleet kovinkin tyytyväisiä. Käykäähän kurkkaamassa Kiva Ja Kaunis 

Uskon, että haluat pilkettä silmäkulmaan, joten blogini lukijat saavat alennusta uusista ripsistä ;o) Rohkeasti vaan kyselemään tarkempia tietoja ja tekemään ajanvarausta.




Lukijoita on käynyt mukavasti ja toivonkin, että eksytte tänne uudestaankin. Kiitos!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Se oli siinä



Se oli siinä. 



Nyt katkesi pullosta kaula. Tervetuloa juomatauko ja sydämellisesti tervetuloa kova treenaaminen.

Eilen "juhlistin" synttäreitäni ja illalla maistui pari hassua. Ilta oli hauska siihen asti, kun asiat alkoivat mennä päin prinkkalaa. Koko päivän olin ollut yksin, odottanut, että edes joku tulisi ja sitten kun tuli ja siirryimme baariin, jossa kärpäsestä tuli härkänen kavereiden kesken ja helvetti oli irti.

Aamulla heräsin tähän aamuun ja otin täysilaidallisen ryöpytystä niskaani, ja silloin päätin, että se on nyt tässä. Suljen pullon korkin, jätän baarit väliin, etsin uusia ystäviä, mietin kerrankin mitä MINÄ haluan.

Pieni haikeus sydämessä, kun odotin eiliseltä paljon ja pettymysten myötä lähden vuoden vanhempana kohti uusia tuulia. 

Punaiset ruusut maljakossa muistuttaa siitä, että on olemassa niitä hyviäkin ystäviä ja asioita. Joten hittoako muija rämmit suossa!! 

Perse ylös sohvalta, lenkille ja salin infrapunasaunaan hikoamaan viinan perkele ulos kropasta.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Asiaa


Niinpä. Mitäpä tuohon lisäämään. 

Hyvää yötä ja kauniita unia. Toivottavasti nukkumatti tuo oman bodybuilderini mukanaan.

Ja rauta kolisee

Ja kummasti koliseekin, kun siihen lyö päänsä. Auts!!!

Eilen salilla oli hyvä vauhti päällä ja siinä toistojen lomassa vauhdilla kyykistyin nostamaan vesipullon ja ylös noustessa löin pääni suoraan jumppasalia kiertävään rautatankoon. Se sattui ja kovasti. Tajukin taisi hetkeksi lähteä, koska seuraavaksi tajusin olevani lattialla polvillani ja päätäni pidellen. Yritin nousta ylös ja tipahdin takaisin lattialle. Siinä sitten tuskan kyyneleet valuen päätäni pidin varmaan 10 minuuttia eikä KUKAAN, ei yksikään salilla ollut ihminen tullut kysymään olenko kunnossa. Ei edes se vieressä vatsalihaksia tehnyt kundi, joka tuntui kyttäävään pystysoutuani hetkeä aikaisemmin.

Vedin sarjat loppuun, vaikka vauhti oli kadonnut ja päätä särki niin perkeleesti. Hieroin vähän väliä päätäni ja oli pakko lopettaa treenit siihen. Pienet venyttelyt ja pukkariin. Huppari niskaan, kamat kassiin ja infossa kysyin henksulta voisivatko katsoa päätäni nouseeko siihen kovinkin iso kuhmu. Mitään ei kuulemma näkynyt, mutta tuntuu kyllä.

Ja niin tuntuukin. Vieläkin päässä törkeä kuhmu ja jomottaa yhä.

Tekevälle sattuu. Olen muutenkin tosi tapaturma-altis yksilö ja aina minulle sattuu ja tapahtuu. Oikeassa jalassa on nyrkin kokoinen mustelma ja vekki, kun tanssin pari viikkoa sitten hieman rajummin erään herrasmiehen kanssa, jonka pyöräytys suisti minut päin pöytäryhmää. Lisää katu-uskottavuutta mustelmista ja arvista ;o))

Tänään illalla on vuorossa jalkatreenit. Osaisinkohan nyt olla satuttamatta itseäni?