Kuulostaapa typerältä, mutta näin se menee. Aikuinen ihminen opettelee syömään. Kolmen tunnin välein kello pärähtää ja jotain terveellistä pitää suuhunsa pistää. Suurin haaste oli alkuun se, että todella syön jotain kolmen tunnin välein eikä aamulla ja sitten vasta seuraavan kerran illalla. Nyt se on jo selätetty, pari päivää siihen meni... mutta seuraava haaste on tehdä sitä ruokaa. Asia joka ei oo vaan minun juttu, kokkaaminen. Oikea urpojen urpo keittiössä, kun ei oo mielikuvitusta tai rohkeutta kokeilla uusia asioita. Ruokavalioani on aina haastaneet allergiani. Ruokavaliota suunnitellessa haastetta toi se etten voi syödä kalaa, kananmunaa, pähkinöitä, sitrushedelmiä, kookosta, mantelia, sieniä, paprikaa, hernettä, papuja.. jos tossa nyt näin alkuun on muutama lueteltu. Maitoallergisena kestän kyllä esim rahkaa, mutta maitopohjaisia protskuja en. Tai voi tehdä smoothieta suoraan maitoon, en edes mantelimaitoon. Sovelletaan sitten ja niinhän me tehdään.
Makeanhimoa ei ole. Mielitekoja ei ole. Päänsärkyä hieman, mutta sekin voi johtua pienestä flunssatyyppisen ratkaisun pyörimisestä kehossani. Vessassa saa juosta.
Kaupassa käymisestä on tullut hyvin haasteellista. Montako rahkapurkkia hamstraan, kolme vai neljä kanaa, kolme jauhelihaa, ostanko kokojyväriisiä vai -pastaa, salaattia järjetön määrä, riittääkö kolme kurkkua? Ja lompakko, se ohut musta läpyskä, jonne joku myös rahaa laittaa, kiittää. Mietin juuri, miten himskatissa rahaa työttömänä löydän tähän hirveään syömiseen? Noh, se on sen ajan murhe. Nyt mennään näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti