Pian puhaltaa uudet tuulet

Eilen kuulla sen sai, ei jatku enää työt ei. Kirjoita CV, ja ala miettimään vaihtoehtoja tukipaketti tai irtisanominen.

Itkuhan siinä tuli, vaikka asian laidan olin jo arvannut. Pettymys tuli, kun kukaan ei oikeasti arvostakaan sinun tekemääsi työtä.

Mutta tunti sen jälkeen alkoikin elämä hymyillä. Tajusin, että työtehtävät muuttuisivat niin erilaisiksi etten olisi niitä halunnut edes tehdä. Tukipaketti on hyvä ja sen turvin voin oikeasti miettiä mitä haluaisin isona tehdä. Hakea rauhassa töitä, keskittyä lapsiin ja treenaamisen lisäksi ripsibisnekseen joka kasvaa kohisemalla. Mikä hätä minulla tässä on? No ei mikään! 

Nyt hetki vielä roikutaan nimellisesti löysässä hirressä, kun CV on kierrossa talon sisälle jäävien vapaiden paikkojen keskellä. Epäilenpä, että sieltä mitään löytyisi, kun rinnalla on satoja muita hakemuksia yhtä hyviltä ihmisiltä kuin minä.

Kun "vapaus" koittaa niin.. Millä täytän päiväni? Aion antaa lapsille laatuaikaa. Hehän ovat luonani joka toisen viikon ja saavat siirtyä kevennettyyn päivähoitoon. Eskarilaisen kanssa, kun ei noin vain jäädä enää pois hoidosta vaikka äiti niin haluaisikin. Poitsujen ollessa hoidossa on mamalla aikaa tehdä ripsiä ja ehkä piakkoin sokerointeja, sitten käydä rauhassa hiplaamassa rautaa ja treenata niin maan perkeleesti. Iltapäivät ja illat ollaankin sitten poitsujen ehdoilla: leikkimistä, uimista, lautapelin pelaamista, piirtämistä, kavereiden kanssa touhuamista.. ihan mitä vaan. Lapsettomina viikkoina onkin sitten aikaa tehdä omia juttuja enemmänkin. Kalenteri täyttyy varmasti kaikesta kivasta, mutta treenit kuuluvat päiviin tärkeinä osina. Opetella käymään aamulenkillä ennen aamupalaa ja tehdä iltaisin palauttavia kävelyitä. Nauttia siitä, että voin itse päättää miten kalenterini täytän. 

Voi että.. tässähän alkaa jo innostua "työttömyydestä" ;o))

Käykääpäs kurkkaamassa Tykkää ja Jaa - voita ripsipidennys

Mukavaa pikkulauantaita!