Olimme viime viikonloppuna tyttöjen kanssa hiljentymässä Saariselällä. Siis hiljaisuudestahan ei ollut tietoakaan, kun kuusi todella ihanan äänekästä naista pääsee irti. Päivät koostui ulkoilusta, kauniiden lumimaisemien ihastelusta ja sielun lepuuttamisesta.
Mökki oli niin kutsuvan näköinen, että tuonne oli kiva palata pitkän kävelylenkin jälkeen. Laittaa takkaan tuli, laittaa sauna päälle ja olla vaan.
Saariselän rinnekausi aukesi lauantaina ja mieli olisi kovasti vetänyt rinteeseen, mutta en uskaltanut. Minulla kun ei ole juuri nyt varaa katkoa käsiä, kun ripsiasiakkaille pitää taikoa upeita pikkujouluripsiä. Mutta rinnekärpänen kyllä iski ja aikomus on mennä lasten kanssa laskettukouluun. On varmasti sellainen harrastus, josta pojatkin tykkää ja paljon.
Saariselän rauhassa tuli mietittyä myös paljon tulevaa muutosta töiden loppumisen myötä. On outoa ja jännää jäädä pois töistä, alkaa etsimään sitä jotain työtä joka todella palkitsisi niin rahallisesti kuin muutenkin. Yli 12 vuotta saman työnantajan palveluksessa on pitkä aika, mutta pakko sanoa, että huonosti hoidetun yt-prosessin myötä olen onnellinen etten kohta joudu olemaan heidän kanssaan missään tekemisissä.
Ystävät ovat olleet tukena ja on uskomatonta tajuta miten monelle tämä tilanteeni on ollut todella raskas paikka, huoli siitä että pärjäämme poikien kanssa on kova.
Kun ovi sulkeutuu niin toinen ovi aukeaa edessä.. Harvoin ihmiselle tarjoutuu tällaista mahdollisuutta, joten minä aion nauttia siitä.
Huomaa, että asia pyörii kovasti nyt mielessä, kun odottelen milloin saan kirjoittaa irtisanoutumispaperihin nimen ja kuulla, että loppuuko työvelvoitteeni heti. Toivottavasti. Minulla on niin paljon suunnitelmia..
Siinä se tulevaisuuteni taitaa olla. Koskematon tie, jonka muokkaan itse mieluisaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti