Treenaajien tammikuu

Nyt tämä postaus sisältää pientä marisemista, joten herkempien nenäänsä herneiden vetäjien kannattaa miettiä kaksi kertaa luetko eteenpäin.. Olet varoitettu.

Tammikuu.
Se kuukausi joulun ja uuden vuoden jälkeen jolloin jokainen haluaa tehdä uudenvuodenlupauksistaan totta ja karistaa jouluna mässätyt kilot pois. Nämä ihanat ihmiset haluavat tehdä elämänmuutoksen ja tarttuvat kuntosalien huimiin tarjouksiin kuin hukkuvat pelastusrenkaaseen. Jutta jumppauttaa telkkarissa kanssasiskoja ja jokainen meistä haluaa tehdä elämänmuutoksen.

Tuossahan ei ole yhtään mitään vikaa. Päinvastoin. Jokaisen pitäisi ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan. Mutta miksi kaikki tekee sen tammikuussa? Ja miksi se innostus ei kanna sitä yhtä-kahta kuukautta kauemmaksi?

Tammikuussa kuntosalit on ääriään myöten täynnä oli kello sitten mitä tahansa. Ihmisiä pyörii ja hyörii, toiset ähräytyy laitteisiin ihan väärinpäin ja toiset jonottaa pääsyään kuntoliikuntatunneille. Kuntosaliohjaajat vastailevat respassa kysymyksiin ja myynti-ihmiset myyvät jäsenyyksiä. 

Ja niiden, jotka treenaavat jokaisena kuukautena vuodessa, joka toinen päivä, kasvot kertovat paljon. Heitä ehkä harmittaa, että treenit kestävät kun jonotat laitteisiin, jonotat parkkipaikkaa, ahtaudut saunaan melkein sylitysten ihmisten kanssa, metsästät kaappia pukuhuoneessa ja joku on vahingossa ottanut kenkäsi eteisestä. Heidän treenit keskeytyvät, kun he avuliaina auttavat uusia tulokkaita laitteiden kanssa tai jos joku kysyy kesken sarjan, että meneekö sinulla vielä kauan.

Jumppaaminen ja raudan hiplaaminen salilla ei vaan yksistään riitä. Ja valitettavan moni uskoo, että liikunnan lisäämisen myötä voi syödä samalla tavalla kuin ennenkin. Fastfood mättöä naamaan, kun tulihan siellä salilla hikoiltua jo tunnin ajan. Tuloksia ei tule, jos menet sieltä mistä aita on matalin.

Alussa kaikki on aina kivaa, mutta kun johonkin tottuu niin siitä tuleekin tylsää ja arkipäiväistä.

Toivon, että edes osa niistä/teistä tammikuussa treenaamisen aloittaneista saisitte sellaisen kipinän salilla käymisestä, että siitä tulisi teidän juttunne. Henkireikänne ja pakopaikkanne arjen/työn taakan alla. Sillä voin kokemuksesta sanoa, että jos annatte sille mahdollisuuden niin se voi viedä koko käden, mutta se on sen arvoista. Liikunta on parasta huumetta.

Myönnän, että minua ärsyttää kovasti nuo yllämainitsemani asiat, mutta yritän olla ymmärtäväinen ja antaa mahdollisuuden kaikille. Sali on meitä kaikkia varten, kunhan muistamme antaa toisillemme treenirauhan. 

Ja loppuun kiitos vielä sille mukavalle naiselle joka pukkarissa kuunteli minun ja ystäväni juttuja. Ja ystävän poistuessa hän alkoi yhtäkkiä kertomaan omaa tarinaansa. Kuinka vuoden tauon jälkeen hän on tullut salille ja kuukausi sitten tupakanpolton lopettaneena hänestä tuntui että hän kuolee. Hän oli kokenut, että naurumme ja juttelumme salilla oli laukaissut hänen jännityksensä ja hän uskaltautui hakkaamaan säkkiä. 

Tämän ihmisen myötä tajusin, että olin ollut itsekäs. Olen itsekin ollut epävarmana salilla ja miettinyt, että mitä hittoa siellä teen. Nyt hymy huulille, vaikka joskus ärsyttäisikin, sillä eivät kaikki siellä ole tien tukkona tai vaikeuttamassa meidän muiden treenaamista. 

Treenausiloa ja hyvää alkanutta vuotta meille kaikille.